Litium-ioni ja ydinfuusio

Oct 27, 2024

Jätä viesti

Litium-ioni
Litiumioniakut luokitellaan kahteen luokkaan: nestemäiset litiumioniakut (LIB) ja polymeerilitiumioniakut (PLB). Niistä nestemäiset litiumioniakut viittaavat toissijaisiin akkuihin, joissa on Li + -yhdisteitä positiivisina ja negatiivisina elektrodeina. Positiivinen elektrodi käyttää litiumyhdisteitä - litiumkobolttioksidia ja litiummangaanioksidia, ja negatiivinen elektrodi käyttää litium-hiili-interkalaatioyhdisteitä. Litiumioniakut ovat ihanteellisia energiankantajia 2000-luvun kehitykselle korkean käyttöjännitteen, pienen koon, keveyden, korkean energian, ei muistiefektin, ilman saastumista, alhaisen itsepurkauksen ja pitkän käyttöiän ansiosta.
Vuonna 1992 Sony kehitti menestyksekkäästi litiumioniakkuja. Sen käytännön sovellus on vähentänyt huomattavasti kannettavien elektronisten laitteiden, kuten matkapuhelimien ja kannettavien tietokoneiden, painoa ja tilavuutta. Käyttöaika pitenee huomattavasti. Koska litiumioniakut eivät sisällä raskasmetallikadmiumia verrattuna nikkelikadmium-akkuihin, ympäristön saastuminen vähenee huomattavasti.
Litiumparistot aiheuttavat edelleen saastetta, mutta se on suhteellisen pientä.

 

Ydinfuusio
Tehokkaita ydinfuusiolitiumparistoja kutsutaan myös atomiakuiksi, ydinakuiksi, tritiumparistoiksi ja radioisotooppigeneraattoreiksi. Termejä käytetään kuvaamaan laitetta, joka käyttää radioaktiivisen isotoopin hajoamisesta saatua energiaa sähkön tuottamiseen. Ydinreaktorien tavoin ne tuottavat sähköä atomienergiasta, mutta eroavat toisistaan ​​siinä, että ne eivät käytä ketjureaktiota. Muihin akkuihin verrattuna ne ovat erittäin kalliita, mutta niillä on erittäin pitkä käyttöikä ja korkea energiatiheys, joten niitä käytetään ensisijaisesti sellaisten laitteiden miehittämättömään käyttöön, joita on käytettävä pitkiä aikoja, kuten avaruusalukset, sydämentahdistimet, vedenalaiset järjestelmät ja automatisoidut tieteelliset tutkimusasemat maailman syrjäisillä alueilla voimanlähteenä.